Koska vanhempien kätköistä ei löytynyt sopivaa keittiön pöytää, metsästettiin sellaista muun muassa Tori.fi:stä. Luulin jo tehneeni nappilöydön, kun Torissa myytiin pyöreää, juuri sopivan kokoista puupöytää. Kaiken lisäksi siinä oli jatkokappale, jonka avulla pöydästä saisi helposti suuremman tarvittaessa. Ainoa puute oli väärä väri, mutta maalaamistahan tässä on jo harjoiteltu!


Niinpä haettiin isin auto lainaan (jotta saatiin pöytä mahtumaan kyytiin) ja suunnattiin pöytäkauppiaan luo.

Eipä siellä sitten varsinaisesti puupöytää ollutkaan, melamiinilevyä se oli. Homma meni taas mielenkiintoiseksi. Päätettiin kuitenkin pienen tinkimisen jälkeen napata pöytä kyytiin, kun sinne asti oltiin jo ajeltu. Ehkä sen saisi kunnon pohjamaalilla taiottua valkoiseksi.